PIIRLAHDEN LINNUT

YLEISTÄ

Piirlahti on Pienen Pernajanlahden sisälahti, jolla on kaksi toisistaan jonkin verran erottuvaa osaa: etuosa (Pernajanlahdelle päin) on noin 400 m pitkä ja 300 m leveä. Kapeasta välisalmesta avautuva takaosa on noin 1500 m pitkä ja leveimmillään 500 m. Lahden rannat ovat kauttaaltaan kaislikkoiset ja myös keskiosassa on useita kaislikkoisia saarekkeita, jotka eivät ole kuitenkaan varsinaisesti maaperäisiä. Laajimmillaan kaislikko on takaosan perukassa, josta se kattaa valtaosan.

Lahteen ei laske vesiä muutamaa kapeaa ja keskikesällä kuivuvaa puroa lukuun ottamatta. Sen sijaan lähdepurkaumat lahden pohjukassa ovat runsaat ja lahteen muodostuu niiden ansiosta aikaisin keväällä sulia. Lahden reunoilla ei ole käytännössä lainkaan alavaa maata, vaan ne ovat lahteen laskeutuvaa mäkeä. Rantojen välittömässä läheisyydessä on useita korkeita mäki- ja kallioalueita. Lahden lähirannat ovat historiallisesti olleet peltoa/niittyä, mitä ne ovat yhä nytkin viljely- ja laidunmaana.

Kasvusto lahden läheisyydessä niittyjen ja peltojen ulkopuolella on yleensä metsäistä ja sisältää paljon yhtenäisiä lepikoita, koivikoita, männiköitä ja kuusikoita, myös pensastoja. Osalla alueista on lehtomaisia piirteitä. Alueelta löytyy myös leppäkorpea sisämaan puolelta.

Piirlahdella kutee erittäin huomattava määrä eri kalalajeja ja esiintyy runsaasti vesiin liittyviä hyönteisiä. Nämä, runsas ja monipuolinen ja -muotoinen kasvusto sekä Pernajanlahtien ja Pellingin saariston muodostama muuttoa keräävä väylä tekevät alueen linnustosta runsaan.

LINNUT

Piirlahden alueella on havaittu viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttavana tai pesivänä huomattavasti yli 200 lintulajia: vesilintuja/ sjöfåglar, kahlaajia/ vadare, rantakanoja/ rallar, haikaroita/ hägrar, haukkoja/ hökar, pöllöjä/ ugglor, tikkoja/ hackspettar, kanalintuja/ hönsfåglar, kyyhkysiä/ duvor, ruovikossa pesivät ja muita pikkulintulajeja/ småfågelarter. Varsinkin muuttoaikoina lahdella voi levähtää suuria määriä eri vesilintuja/ sjöfåglar. Lahtea hyödyntäviä petolintuja ovat säännöllisesti merikotka/havsörn, sääksi/ fiskgjuse, ruskosuohaukka/ brun kärrhök, nuolihaukka/ lärkfalk, tuulihaukka/ tornfalk, kanahaukka/ duvhök, varpushaukka/ sparvhök ja huuhkaja/ berguv, joilla kaikilla on pesimäreviirejä lähialueilla. Pesivinä pöllöinä on lisäksi todettu lehtopöllö/ kattuggla, sarvipöllö/ hornuggla ja varpuspöllö/ sparvuggla sekä epävarmoina pesijöinä viirupöllö/ slaguggla ja helmipöllö/ pärluggla.  Muutolla lahdella ja sen ympäristössä liikkuvat lisäksi säännöllisesti mm. maakotka/ kungsörn, sinisuohaukka/ blå kärrhök, hiirihaukka/ ormvråk, piekana/ fjällvråk, mehiläishaukka/ bivråk, muuttohaukka/ pilgrimsfalk ja ampuhaukka/ stenfalk. Monipuolisista metsätyypeistä johtuen alueella esiintyy runsaasti tikkoja/ hackspettar, joista käpy-/ större hackspett, valkoselkä-/ vitryggig hackspett, pikku- / mindre hackspett ja harmaapäätikka/ gråspett sekä palokärki/ spillkråka pesivät vuosittain. Pohjantikkaa / tretåig hackspett alueella nähdään, mutta pesintää ei ole todettu.

Piirlahdesta on kymmenen vuoden ajan tehty vuosittaista vesilintulaskentaa ympäristötietojärjestelmiin. Tällöin lahden linnut (ennen kaikkea vesilinnut) lasketaan ensin huhtikuun lopulla ja toisen kerran toukokuun alkupuolella noin kahden viikon välein. Ensimmäiseen laskennan lintumäärät kuvastavat enimmiltään muutolla levähtäviä lajeja ja toisen laskennan tulokset antavat hyvän kuvan lahdella pesivistä.

Pesivinä vesilintuina lahdella esiintyy säännöllisesti tai lähes säännöllisesti laulujoutsen/ sångsvan, kyhmyjoutsen/ knölsvan, merihanhi/ sädgås, kanadanhanhi/ kanadagås, valkoposkihanhi/ vitkindad gås, isokoskelo/ storskrake, telkkä/ knipa, tukkasotka/ vigg, sinisorsa/ gräsand, haapana/ bläsand, tavi/ kricka, silkkiuikku/ skäggdopping (jonka parimäärä on suurimmillaan ollut 26) ja nokikana/ sothöna. Suurimpia levähtäviä syysesiintymiä ovat olleet usean sadan yksilön sotka-/ vigg, telkkä-/ knipa, koskelo-/ skrake ja sorsa/ and parvet/. Kahlaajista/ vadare lahdella ranta-alueineen pesii meriharakka/ strandskata, lehtokurppa/ morkulla, taivaanvuohi/ enkelbeckasin, punajalkaviklo/ rödbena, metsäviklo/ skogsnäppa, rantasipi/ drillsnäppa ja töyhtöhyyppä/ tofsvipa. Myös kurki/ trana pesii vuosittain. Lahdella tai vaihtelevasti lähilahdilla pesii vuosittain 1–2 paria kaulaushaikaraa/ rördromar. Lahdella esiintyy jokakesäisenä myös harmaa-/ gråhäger ja jalohaikaroita/ ägretthäger, mutta niillä ei ainakaan vielä ole pesintää.

Lahdella levähtää muuttoaikaan ajoittain suuria määriä meri-/grågås, metsä-/ sädgås, tundra-/ bläsgås, kanadan- / kanadagås ja valkoposkihanhia/ vitkindad gås. Muutolla nähdään säännöllisesti levähtävinä myös jouhi/ stjärtand-, lapa- / skedand ja harmaasorsia/ snatterand sekä punasotkia/ brunand ja uiveloita/ salskrake. Merimetsot/ storskrake ruokailevat lahdella kesäaikaan päivittäin lähistöllä sijaitsevien suurien yhdyskuntien vuoksi. Kahlaajista/ vadare muuttovierailijoita ovat valkoviklo/ gluttsnäppa, liro/ grönbena, tylli/ större strandpipare- ja pikkutylli/ mindre strandpipare, jänkäkurppa/ dvärgbeckasin ja suosirri/ kärrsnäppa.

Lahden suulla olevalla kallioluodolla pesii kala-/ fisktärna ja lapintiiroja/ silvertärna sekä nauru- / skrattmås ja kalalokkeja/ fiskmås. Naurulokkia/ skrattmås pesii myös vähäisiä määriä lahden ruovikkosaarekkeilla. Viime vuosina lahdella on nähty myös kesäaikaan pikkulokkeja/ dvärgmås, mutta varmaa pesintää ei ole vielä todettu. Räyskiä/ skräntärna vierailee lahdella kesäaikaan päivittäin. Kaislikot keräävät varsinkin syksyisin suuria määriä levähtäviä ja ruokailevia kottarais-/ stare ja pääskysparvia/ svala.

Ruovikko- ja rantapensastolinnuista säännöllisiä pesijöitä ovat pajusirkku/ sävsparv, ruoko-/ sävsångare, rastas-/ trastsångare, luhta- / kärrsångare ja viitakerttunen/ busksångare sekä satakieli/ näktergal ja punavarpunen/ rosenfink. Rytikerttunen/ rörsångare on epäsäännöllinen pesijä samoin kuin pensasirkkalintu/ gräshoppssångare.

LINNUSTOA LISÄÄVÄÄ

Pienpedot, ennen kaikkea supikoirat ja minkit tuhoavat alueella pesintöjä. Niiden poistaminen helpottaisi pesintöjen onnistumista. Myös naurulokkien/ skrattmås lisääntyminen parantaisi pesintöjen onnistumista, koska ne karkottavat pienpetoja.

Kaislikkoa voimakkaasti leikkaamalla ja pohjaa muokkaamalla lahden rannoilla voisi paikoittain monipuolistaa levähtävien ja pesivien lajien määriä. Lahtien välinen jatkuvasti kapeneva salmi olisi syytä pitää avonaisena. Takalahdelle voisi muodostaa kiinteästä maasta ja kivistä saarekkeita, jotka tarjoaisivat pesimäpaikkoja vesilinnuille ja naurulokeille/ skrattmås. Niitä kuitenkin joudutaan hoitamaan vuosittain puuston muodostumisen ehkäisemiseksi.

Markku Wallin 16.3.2025